KKO:1982-II-139
- Asiasanat
- Vahingonkorvaus, A. Sopimussuhteesta johtuva korvausvelvollisuus, III Kuljetussopimus
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 81/138
- Taltio
- 4740/81
Kuljetuksesta rahdinottajan ja kuljetuksen tilanneen yhtiön kesken sovittaessa oli lähdetty siitä, että rahtina oleva epäkeskopuristin vakuutetaan kuljetusvahingon varalta. Yhtiön taholta oli ennen kuljetuksen aloittamista ilmoitettu, että se oli ottanut sanotun vakuutuksen. Puristimen vahingoituttua kuljetuksen aikana oli käynyt ilmi, että kuljetusvakuutus ei koskenutkaan puristinta. Rahdinottajaa ei velvoitettu korvaamaan puristimen vahingoittumista, koska se olisi korvattu yhtiön tai, jollei yhtiö olisi erheellisesti ilmoittanut vakuutuksen olemassaolosta, rahdinottajan ottamasta vakuutuksesta.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A Oy:n B:tä vastaan ajamasta kanteesta Porvoon RO p. 22.3.1978 oli lausunut selvitetyksi, että yhtiö oli 11.10.1976 sopinut osuuskunta C:n kanssa yhtiön omistaman Balcon 35 to. MTR merkkisen epäkeskopuristimen kuljettamisesta autolla yhtiön Porvoon tehtaalta Tampereelle. X oli samana päivänä lähtenyt B:n omistamalla kuorma-autolla kuljettamaan puristinta. Matkalla valurautainen puristin oli pudonnut auton lavalta ja rikkoutunut korjauskelvottomaksi. Sen arvo oli ollut 40 000 markkaa. Auton omistajana ja rahdin ottajana B oli vastuussa puristimen kuljettamisesta vahingoittumattomana määränpäähänsä. Sen vuoksi ja huomioon ottaen yhtiön ja B:n varallisuusolot sekä sen, että X:lle oli annettu asiakirja, jonka hän oli käsittänyt vakuutuskirjaksi, vaikka puristinta ei ollut kuljetusta varten vakuutettu, RO oli korvausta vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla sovitellen velvoittanut B:n suorittamaan yhtiölle korvaukseksi puristimesta 25 000 markkaa 5 prosentin korkoineen 9.5.1977 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 2 500 markkaa.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi A OY ja B olivat saattaneet jutun, t. 10.12.1980 oli katsonut että, koska kysymyksessä oli kuljetussopimukseen perustuva korvaus, vahingonkorvauslakia sen 1 luvun 1 §:n mukaan ei voitu soveltaa asianosaisten väliseen suhteeseen ja että B auton omistajana ja kuljetuksen vastaanottajana oli ollut vastuussa puristimen kuljettamisesta vahingoittumattomana perille. Hän ei ollut näyttänyt seikkoja, jotka vapauttaisivat hänet korvausvastuusta. Tämän vuoksi ja kun puristimen kuljetuksen aikainen arvo, huomioon ottaen sen hankintahinta, käyttöaika ja kuluminen, oli 20 000 markkaa, HO oli, muuttaen RO:n päätöstä, alentanut B:n yhtiölle vahingonkorvaukseksi suoritettavan määrän 20 000 markkaan raastuvanoikeuden määräämine korkoineen.
Pyytäen valituslupaa B haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin ja määrättiin, ettei valituksenalaista HO:n tuomiota ollut toistaiseksi pantava täytäntöön. A Oy antoi siltä pyydetyn kirjallisen vastauksen.
KKO t. tutki jutun ja katsoi selvitetyksi, että osuuskunnan ja yhtiön sopiessa kysymyksessä olevasta kuljetuksesta oli lähdetty siitä, että epäkeskopuristin vakuutettiin sitä kuljetuksen aikana uhkaavan vahingon varalta. Tässä tarkoituksessa X oli ennen matkallelähtöään tiedustellut yhtiöstä vakuutuksesta. Hänelle oli ilmoitettu, että vakuutus oli otettu, ja annettu rahtikirja, johon oli leimalla merkitty vakuutusyhtiön nimi ja liitetty myös vakuutuskortti. X oli näin tullut vakuuttuneeksi siitä, että vakuutusasia oli kunnossa. Kuljetettavaa puristinta ei tämän vuoksi ollut vakuutettu osuuskunnan enempää kuin rahdinkuljettajankaan toimesta. Onnettomuuden jälkeen oli kuitenkin käynyt ilmi, ettei kuljetusvakuutus, josta X:lle oli ilmoitettu, koskenutkaan yhtiön käyttöomaisuutta vaan yhtiön valmistamia tuotteita. Yhtiö ei siten ollut saanut vakuutuskorvausta puristimen vahingoittumisesta. Koska yhtiön taholta annetusta erheellisestä ilmoituksesta oli johtunut, ettei puristinta ollut osuuskunnan tai B:n toimesta vakuutettu kuljetuksen aikana syntyvän vahingon varalta, B, joka sinänsä oli ollut vastuussa kuljetuksen asianmukaisesta suorittamisesta, ei ollut velvollinen korvaamaan yhtiölle aiheutunutta vahinkoa. Tämän vuoksi KKO harkitsi oikeaksi, kumoten HO:n tuomion nyt kysymyksessä olevilta kohdin, hylätä B:tä vastaan ajetun kanteen ja vapauttaa hänet velvollisuudesta suorittaa yhtiölle korvausta vahingoittuneesta puristimesta ja oikeudenkäyntikuluista. Jutun laatuun nähden B sai kuitenkin pitää hänellä olleet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Ådahl ja Pirkko Surakka sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Pentti Surakka ja Heikkilä